Wikipedia



 

대한민국 大韓民國 Daehan Minguk Korean tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Lee Myung-bak Han Seung-soo
Pääkaupunki	Soul
Muita kaupunkeja	Busan
Pinta-ala  – josta sisävesiä	98 480 km² (sijalla 109) 0,3 %
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	48 422 644 (sijalla 24) 492 / km² 0,42 % (2006)
Viralliset kielet	korean kieli
Valuutta	won (KRW)
BKT (2004)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 12 1,03 biljoonaa USD 24 130 USD
HDI (2003)	0,901 (sijalla 28)
Elinkeinorakenne	maatalous 3,7 %, palvelut 56,3 %, teollisuus 40,1 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+9 ei käytössä
Itsenäisyys  –Itsenäisyysjulistus  –Pakolaishallitus  –Vapautus  – Perustuslaki	1. maaliskuuta 1919 13. huhtikuuta 1919 15. elokuuta 1945 17. heinäkuuta 1948
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+82
Motto	널리 인간 세계를 이롭게 하라 (Tuo laajasti hyötyä ihmiskunnalle)
Kansallislaulu	Aegukga (애국가)

Korean tasavalta, epävirallisesti Etelä-Korea, on itäaasialainen valtio, joka käsittää Korean niemimaan eteläosan. Korean tasavalta rajautuu pohjoisessa Korean demokraattiseen kansantasavaltaan (Pohjois-Korea), jonka kanssa se muodosti yhden valtion vuoteen 1945 saakka. Korean tasavallan länsipuolella, Keltaisenmeren takana sijaitsee Kiinan kansantasavalta ja kaakossa Korean salmen toisella puolella Japani. Suurin osa maan väestöstä asuu kaupungeissa ja melkein puolet pääkaupunki Soulin metropoli alueella, joka on maailman kolmanneksi suurin kaupunkialue. Korean tasavallan väkiluku on noin 48 miljoonaa ja pinta-ala vain 98 480 neliökilometriä, joten maa on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista.

Perustamisestaan lähtien vuonna 1948 maa on kamppaillut 35 vuotta kestäneen Japanin miehityksen jälkipyykin, Korean sodan ja vuosikymmenien sotilasdiktatuurin kanssa ja käynyt läpi viisi suurta perustuslain muutosta. Demokratiaa vaativat mielenosoitukset 1980-luvulla johtivat vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Nykyään Korean tasavalta on demokratia, jossa on monipuoluejärjestelmä.

Korean tasavallan talous on kehittynyt nopeasti 1950-luvulta lähtien ja on nykyään maailman kymmenenneksi suurin. Maa on myös yksi maailman teknologisesti kehittyneimmistä ja digitaalisesti verkottuneimmista valtioista. Valtiossa on maailman toiseksi eniten laajakaistaisia Internet-yhteyksiä asukasta kohti[2] ja se on johtava tietokonepelien, näyttöjen ja matkapuhelinten valmistaja.

Korean tasavallan viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä popmusiikissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä Hallyu, tai "Korean aalto". Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta keittiöstä ja vainajien palvonnasta.

Sisällysluettelo 1 Nimi 2 Historia 3 Politiikka 4 Maantiede 5 Alueellinen jako 6 Talous 6.1 Merkittävimmät luonnonvarat 6.2 Merkittävimmät vientituotteet 6.3 Liikenne 7 Väestö 7.1 Uskonnot 8 Juhlapäivät 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

muokkaa Nimi

Korean kielessä Korean tasavallassa maasta käytetään nimeä Daehan Minguk (대한민국, 大韓民國, kirjaimellisesti "Suuren han-kansan valtio"). Maan lyhyt nimi on Hanguk (한국, "Han-valtio", jolla viitataan yleisesti Koreaan) tai Namhan (남한, "Eteläinen han", jolla viitataan Etelä-Koreaan). Han tarkoittaa muinaisia Samhan-liittoja Korean niemimaan eteläosassa. Hanguk on eteläkorealaisten useimmiten käyttämä nimi. Korean demokraattisessa kansantasavallassa käytetään kuitenkin nimeä Nam-Chosŏn (남조선, "Eteläinen Choseon"; Choseon oli Korean viimeisen yhtenäisvaltion nimi.

Suomessa maasta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä "Korea", joka tulee Goryeo-dynastialta, joka vuorostaan viittasi Goguryeo-kuningaskuntaan. Arabiaa puhuvien kauppiaiden versio nimestä, "Cu'ree", saattoi löytää tiensä Italiaan keskiajalla, ja nimestä "Corea" tuli maasta Euroopassa käytetty sana. 1800-luvun lopulla "Korea" tuli yleisemmäksi.

muokkaa Historia

Pääartikkelit: Etelä-Korean historia ja Korea

Korean myyttisenä perustajan pidetään jumalkuningas Tangunia, jonka uskotaan perustaneen maan 2333 eaa. Korea oli vuodesta 1392 lähtien viisi vuosisataa Chosun-dynastian hallitsema valtakunta, vaikka se joutuikuin useiden ulkopuolisten hyökkäysten kohteeksi. 1500- ja 1600-luvuilla maan joutui useaan kertaan Japanin ja Kiinan Qing-dynastian valloittamaksi ja otti käyttöön tiukan eristäytymispolitiikan ulkomaailman suhteen. Vuosina 1894–1895 Qing-Kiina ja Japani kävivät sodan Korean hallinnasta, joka päättyi Japanin voittoon. Kuningas Gojong lopetti verojen maksun Kiinalle ja julistautui keisariksi. Vuonna 1910 Japani otti koko Korean hallintaansa ja teki siitä siirtomaansa. Japanin toisen maailmansodan loppuun kestänyt miehitys on yhä katkeruuden aihe osalle korealaisista.

Liittoutuneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ottivat Korean suojelukseensa sodan jälkeen siten että 38. leveyspiiri oli miehitysalueiden välinen raja. Huolimatta Kairon konferenssissa annetuista lupauksista itsenäisestä ja yhtenäisestä Koreasta liittoutuneiden välit huononivat nopeasti. 15. elokuuta 1948 perustettiin Yhdysvaltain miehitysalueella Korean tasavalta presidenttinään Syngman Rhee. Neuvostoliiton miehitysalueella puolestaan julistettiin Korean demokraattinen tasavalta 9. syyskuuta 1948 Kim Il Sung johtajanaan.

Vuonna 1950 Etelä-Korea julistautui itsenäiseksi, mikä sai Pohjois-Korean joukot hyökkäämään etelään 25. kesäkuuta 1950. Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi hyökkäyksen ja valtuutti Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan hyökkäystä vastaan. Pohjoisen joukot valloittivat aluksi lähes koko niemimaan kaakkoiskulman Pusania lukuun ottamatta. YK-joukkojen vastahyökkäys käänsi kuitenkin tilanteen ja eteni lähelle Kiinan rajaa, jolloin Kiinan kansantasavallan vapaaehtoisjoukot tulivat pohjoisen aluksi. Sodan lopputuloksena Koreoiden rajaksi vakiintui vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu. Juridisesti Koreat ovat yhä sodassa keskenään.

Sodan jälkeen presidentti Syngman Rheen hallinto sai yhä autoritaarisempia piirteitä. Rheen kaaduttua opiskelijavetoisessa huhtikuun vallankumouksessa vuonna 1960 maan politiikassa seurasi lyhytaikainen demokraattisten uudistusten kausi. 16. toukokuuta 1961 kenraalimajuri Park Chung-heen johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Park julisti maan sotatilaan ja laajensi valtaoikeuksiaan 1972. Hänen presidenttikaudellaan nopeaa keskusjohtoista ja vientivetoista talouskasvua säesti vakava poliittinen sorto. Park joutui lopulta murhatuksi vuonna 1979 ja pian tämän jälkeen valtaan nousi uudella sotilaskaappauksella Chun Doo-hwan.

Chunin valtaannousu sai aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin verisesti Gwangjun verilöylyssä vuonna 1980. Tapausta seurasi kuitenkin demokratialiikkeen nousu, ja Chun joutui taipumaan demokraattisiin uudistuksiin ja vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Chunin seuraajaksi nousi vaaleissa hänen läheinen avustajansa kenraali Roh Tae-woo, joka astui virkaansa 1988. Maassa järjestettiin kuitenkin vapaat parlamenttivaalit ja samana vuonna Soul isännöi kesäolympialaisia. Molemmat Koreat otettiin 1991 YK:n jäseniksi.

Vuonna 1993 maa sai ensimmäisen siviilipresidenttinsä Kim Young-samin noustessa Korean tasavallan johtoon. Vuonna 1996 maasta tuli OECD:n jäsen. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta huolimatta maa nousi nopeasti maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nykyään Korean tasavallan elintaso on monien Länsi-Euroopan maiden tasolla. 1990-luvulta lähtien valta on vaihtunut maassa rauhallisesti ja demokraattisesti. Vuoden 1997 presidentinvaaleissa valittiin pitkäaikainen demokratia-aktivisti ja ihmisoikeusaktivisti Kim Dae-jung. Kesäkuussa 2000 osana Kimin päivänpaistepolitiikkaa Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupungissa Pjonjangissa pidettiin historiallinen Koreoiden välinen huippukokous. Maiden välille avattiin rajanylityspaikka ja rajojen eri puolille jääneet ihmiset saivat tavata sukulaisiaan. Samana vuonna Kim sai Nobelin rauhanpalkinnon työstään demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Koreoiden välisen sovittelutyön parissa. Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Roh Moo-hyun. Roh erosi 2003 Saecheonnyeon Minju-dang -puolueesta ja perusti kannattajineen uuden Uri-puolueen. Hänen kahden kautensa jälkeen presidentiksi valittiin oikeiston Lee Myung-bak.

muokkaa Politiikka

Korean tasavalta on demokraattinen tasavalta, jossa valta jakautuu presidentin, lainsäätäjien ja oikeusjärjestelmän kesken. Vuodesta 1948 maan perustuslaki on läpikäynyt viisi suurta muutosta, joista jokainen loi uuden tasavallan. Nykyinen kuudes tasavalta syntyi edellisen reformin myötä vuonna 1988.

Maan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Presidentti on maan asevoimien komentaja, ja hänellä on runsaasti toimeenpanovaltaa. Presidentti nimittää pääministerin kansalliskokouksen suostumuksella sekä valtioneuvoston ministerit.

Lakiasäätävä elin on maan kansalliskokous, yksikamarinen instituutio, jonka jäsenet valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentissa on tällä hetkellä 299 paikkaa, joista 243 täytetään alueellisilla vaaleilla ja loput suhteellisella vaalitavalla. Oikeuslaitos on suureksi osaksi itsenäinen. Korkein tuomiovaltaa käyttävä elin on korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidentti kansalliskokouksen suostumuksella. Lisäksi Korean perustuslakituomioistuin valvoo perustuslain noudattamiseen liittyviä kysymyksiä.

Korean tasavallan tärkeimmät poliittiset puolueet ovat vasemmisto-liberaalinen Yhdistynyt uusi demokraattinen puolue (UNDP) (140 paikkaa) ja oikeisto-konservatiivinen Hannara (129 paikkaa). Puolueet ovat vakiintumattomia, UNDP perustettiin 2007 vanhasta Uri-puolueensa ja siitä eronneista puolueista ja Hannara 1997 oikeistopuolueiden yhdistyessä.

Maassa on sotien jäljiltä edelleen suuri määrä yhdysvaltalaisia sotilaita kansalaisten Yhdysvaltain vastaisista mielenosoituksista huolimatta. Koreat ovat edelleen muodollisesti sotatilassa keskenään, ja silloin tällöin jommankumman maan laivasto ahdistelee toisen kalastusaluksia.

muokkaa Maantiede

Korean tasavalta käsittää Aasian mantereelta noin 1100 kilometriä ulkonevan Korean niemimaan eteläisen puoliskon. Vuoristoinen niemimaa rajoittuu lännessä Keltaiseenmereen ja idässä Japaninmereen. Sen eteläkärki ulottuu Itä-Kiinan merelle ja Korean salmelle. Maan pinta ala on yhteensä 99 646,16 neliökilometriä.^[1] Arvio kasvaa vuosittain mm. maantäytön vuoksi.

Maa on vuoristoinen, ja suurin osa maasta ei sovellu viljelykseen. Alangot, jotka sijaitsevat pääasiassa maan länsi- ja kaakkoisosissa muodostavat vain noin 30 % Etelä-Korean alueesta. Maa voidaan jakaa neljään yleisluontoiseen alueeseen: itäosaan korkeine vuorijonoineen ja kapeine rannikkotasankoineen, länsiosaan leveine rannikkoalueineen, jokilaaksoineen ja kukkuloineen, lounaisosaan vuorineen ja laaksoineen sekä kaakkoisosaan, jota hallitsee Nakdong-joen laaja tasanko.

Maan länsi- ja etelärannikkojen edustalla on noin 3 000 saarta, joista suurin osa on pieniä ja asumattomia. Jejun saari sijaitsee noin 100 kilometriä maan etelärannikolta. 1 845 neliökilometrillään se on maan suurin saari. Jejulla sijaitsee myös Korean tasavallan korkein kohta – sammunut, 1 950 metriä korkea tulivuori Halla-san.

Paikallinen ilmasto on suhteellisen lauha. Sademäärät ovat suurimmillaan kesällä lyhyen jangmaksi kutsutun sadekauden aikana, ja talvet voivat olla kylmiä. Soulissa keskimääräinen tammikuun lämpötila on -7 °C:sta 1 °C:een, ja heinäkuun keskilämpötila vaihtelee 22 °C–29 °C:een välillä. Talvilämpötilat ovat korkeampia etelärannikolla ja huomattavasti alhaisempia vuoristoisessa sisämaassa. Myöhäiskesällä taifuunit tuovat etelärannikolle kovia tuulia ja sateita. Keskimääräinen vuosittainen sademäärä vaihtelee Soulin 1 370 millimetrin ja Busanin 1 470 millimetrin välillä.

muokkaa Alueellinen jako

Etelä-Korea jaetaan kahdeksaan provinssiin, yhteen autonomiseen provinssiin, kuuteen suurkaupunkiin ja yhteen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin.

	Nimi	Hangul	Hanja
Erikoisasemassa oleva kaupunki (Teukbyeolsi)
1	Soul	서울특별시	서울特別市
Metropolikaupungit (Gwangyeoksi )
2	Busan	부산광역시	釜山廣域市
3	Daegu	대구광역시	大邱廣域市
4	Incheon	인천광역시	仁川廣域市
5	Gwangju	광주광역시	光州廣域市
6	Daejeon	대전광역시	大田廣域市
7	Ulsan	울산광역시	蔚山廣域市
Provinssit
8	Gyeonggi-do	경기도	京畿道
9	Gangwon-do	강원도	江原道
10	Chungcheongbuk-do	충청북도	忠淸北道
11	Chungcheongnam-do	충청남도	忠淸南道
12	Jeollabuk-do	전라북도	全羅北道
13	Jeollanam-do	전라남도	全羅南道
14	Gyeongsangbuk-do	경상북도	慶尙北道
15	Gyeongsangnam-do	경상남도	慶尙南道
Erikoisasemassa oleva provinssi (Teukbyeoljachi-do)
16	Jeju	제주특별자치도	濟州特別自治道

muokkaa Talous

Korean tasavalta on maailman 11. suurin talous ja Aasian neljänneksi suurin Japanin, Kiinan ja Intian jälkeen. Yhtenä "Aasian taloustiikereistä" se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.^[2]

1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktuurista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassa^[3], ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta.

Kenraali Park Chung-heen sotilasvallankaappauksen jälkeen vuonna 1962 Korean tasavalta aloitti sarjan kunnianhimoisia viisivuotissuunnitelmia taloutensa kehittämiseksi. Talouden painopiste siirtyi ulkomaankauppaan Japanin-suhteiden normalisoinnin myötä vuonna 1965, mitä seurasi investointi- ja kauppabuumi. Nopea laajentuminen ensin kevyeen ja sitten raskaaseen teollisuuteen seurasi 1960- ja 1970-luvuilla. Tänä ajanjaksona maan talous kasvoi keskimäärin 8,6% vuodessa. Valtavaa kasvua on usein kutsuttu "Han-joen ihmeeksi", Han-joen ollessa maan pääkaupungin Soulin läpi virtaava joki. 1980-ja 1990-luvuilla talouden kasvu jatkui maan muuntautuessa pääasiassa tekstiilien ja kenkien viejästä tärkeäksi autojen, elektroniikan, laivojen ja teräksen sekä myöhemmin korkeateknologisten laitteiden kuten näyttöjen, matkapuhelinten ja puolijohteiden valmistajaksi.

Eteläkorealainen malli, jossa suurien ja kansainvälisesti kilpailukykyisten yhtiöiden kasvua tuetaan vero- ja rahoituspolitiikan avulla, johti sukujen kontrolloimien valtavien konglomeraattien syntyyn. Nämä yhtiöt, jotka tunnetaan nimellä chaebol, kukoistivat Parkin hallinnon aikana. Joistain yhtiöistä, kuten Hyundaista, Samsungista, Daewoosta ja LG:stä tuli kansainvälisiä suuryrityksiä. Nykyään maa on näiden avulla noussut maailmantalouden biljoonaluokkaan, ja sen bruttokansantuote on 1 180 miljardia dollaria.

Vuoden 1997 Aasian talouskriisin jälkeen maan talouselämä on muuttunut kuitenkin huomattavasti massiivisten konkurssien ja hallituksen tekemien uudistusten myötä. Kriisi paljasti maan taloudessa pitkäaikaisia heikkouksia, kuten valtavat ulkomaiset lainat ja kurittoman taloussektorin. Nämä johtivat kahteen suureen talouden uudelleenjärjestelyyn, ensin vuonna 1997 ja toisen kerran vuonna 1999 Daewoon romahdettua. Vuoteen 2003 mennessä vain hieman yli puolet entisistä vuoden 1995 aikaisista chaeboleista oli jäljellä.^[4]

muokkaa Merkittävimmät luonnonvarat

• Kivihiili
• Grafiitti
• Volframi
• Molybdeeni
• Lyijy

muokkaa Merkittävimmät vientituotteet

• Elektroniikka
• Kulkuneuvot

muokkaa Liikenne

Korean tasavallan liikenteen hoitavat kattavat rautatie-, moottoritie-, bussi- ja lauttaverkot sekä lentoreitit.

Korean valtion rautatieyhtiö Korail palvelee kaikkia tärkeimpiä eteläkorealaisia kaupunkeja tihein vuorovälein. Kahta rautatielinjaa ollaan nyt yhdistämässä uudelleen Korean demokraattisen kansantasavallan rautatieverkkoon. Korean tasavallassa on Ranskan TGV:hen pohjautuva nimellä Korea Train Express tunnettu suurnopeusjunaverkko. Tärkeimmissä kaupungeissa on metroverkko – näistä suurin on Soulin metro, joka on noin 287 kilometriä pitkä.

Maan tärkein kansainvälinen lentokenttä on Incheonin kansainvälinen lentoasema. Maan kansalliset lentoyhtiöt ovat Korean Air ja Asiana Airlines.

muokkaa Väestö

Suurin osa eteläkorealaisista elää kaupungeissa, nopean 1970-, 80- ja 90-luvuilla tapahtuneen talouden laajenemisen aiheuttaman maaltamuuton seurauksena.^[5] Pääkaupunki Soul on myös maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus. Vuonna 2006 kaupungissa asui 10,3 miljoonaa henkeä, mikä teki siitä yhden maailman väkirikkaimmista kaupungeista.^[6] Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Busan (3,66 miljoonaa), Incheon (2,63 miljoonaa), Daegu (2,53 miljoonaa), Daejeon (1,46 miljoonaa), Gwangju (1,41 miljoonaa) ja Ulsan (1,10 miljoonaa asukasta).^[7]

Maan väestörakennetta on muokannut myös kansainvälinen muuttoliike. Korean niemimaan jakautumisen jälkeen noin neljä miljoonaa henkeä on muuttanut Korean demokraattisesta kansantasavallasta etelänaapuriin. Tämä muuttovoittoinen suuntaus kääntyi seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana eteläkorealaisten muuttaessa ulkomaille, etenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Maan kukoistava talous ja 1990-luvulla parantunut poliittinen ilmasto ovat kuitenkin hidastaneet maastamuuttoa, ja monet ulkokorealaiset ovat palanneet takaisin.

Vaikka ei-korealaisten määrä maassa on pieni, se on noussut tasaisesti 2000-luvun alussa. Virallisesti huhtikuussa 2005 maassa asui yhteensä 378 000 vierastyöläistä, joista 52,6 % oli maassa ilman lupaa.^[8] Tämä ulkomainen työvoima on pääasiassa kotoisin etelä- ja kaakkoisaasialaisista maista, mutta myös entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Nigeriasta on paljon muuttajia. Näiden työntekijöiden lisäksi maassa on noin 11 000 ulkomaista englannin kielen opettajaa ja noin 36 000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa.^[9]

muokkaa Uskonnot

Noin 46 % eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Jäljelle jäävistä kristittyjä on 27,3 prosenttia väestöstä ja buddhalaisia 25,3 prosenttia.^[10] Maassa on myös jonkin verran islaminuskoisia. Buddhalaisuus on vahvinta maan itäosassa, erityisesti Yeongnamin ja Gangwonin alueilla, jossa se muodostaa yli puolet uskonnollisesta väestöstä. Kristinusko, joka sai ensi kerran Koreassa jalansijaa 1700-luvun loppupuolella, kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla suureksi osaksi sotilashallinnon vastaisen kansalaisliikkeen myötä. Korealaisilla oli hyvin positiivinen kuva kristinuskosta kristittyjen lähetyssaarnaajien jälleenrakentaessa maata sodan jälkeen ja kirkkojen johtajien taistellessa Park Chung-heen ajan diktatuuria vastaan. Kristittyjen vaikutusvallan kasvaessa myös arvostelu on alkanut kasvaa kristittyjen suhtautuessa suvaitsemattomasti muihin uskontoihin ja korealaisten herätyskristittyjen ollessa intomielisempiä kuin länsimaiset vastineensa.^[11] Valtio on nyt maailman toiseksi suurin lähetyssaarnaajia lähettävä valtio Yhdysvaltain jälkeen, ja maailman suurin kirkko Yoido Full Gospel Church sijaitsee Soulissa. Näiden muodollisten uskontojen lisäksi monet korealaiset noudattavat kungfutselaisia perinteitä, ja monet buddhalaiset yhdistelevät uskontoaan korealaiseen šamanismiin.

muokkaa Juhlapäivät

Päivämäärä	Suomalainen nimi	Hangeul	Romanisaatio	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä
Kuukalenterin 1.–3. päivä	Kuukalenterin mukainen uusivuosi	설날	Seollal	Kolmepäiväinen juhla
1. maaliskuuta	Itsenäisyyspäivä	3.1절	Samil Jeol
5. huhtikuuta	Puiden päivä	식목일	Singmogil
5. toukokuuta	Lastenpäivä	어린이날	Eorininal
4. kuukalenterin kuukauden 8. päivä	Buddhan syntymäpäivä	부처님 오신날	Bucheonim Osinnal
6. kesäkuuta	Vainajien muistopäivä	현충일	Hyeonchung-il
17. heinäkuuta	Perustuslain päivä	제헌절	Jeheonjeol	Vuoden 1948 perustuslaki
15. elokuuta	Vapautuksen päivä	광복절	Gwangbokjeol	Vapautus Japanin miehityksestä 1945
8. kuukalenterin kuukauden 15.–18. päivä	Elonkorjuujuhla	추석	Chuseok
3. lokakuuta	Kansallinen perustamispäivä	개천절	Gaecheonjeol	Korean myyttinen perustaminen
25. joulukuuta	Joulupäivä	크리스마스(성탄절)

muokkaa Lähteet

1. ↑ Korea Statistical Information Service, 행정구역(구시군)별 국토면적
2. ↑ Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan vuonna 2006 (Pohjoinen $1800; Etelä $24,500). CIA Factbook
3. ↑ cptour Korean War
4. ↑ 18 kolmestakymmenestä - Studies: South Korean mukaan
5. ↑ South Korea, CIA Country Studies
6. ↑ World City Populations
7. ↑ Populations for all cities as of 2005, given by city & province, NSO Database
8. ↑ Times.hankooki.com: "Migrants Want Flexible Employment System", Korea Times, December 30, 2005. (linkki ei enää toiminnassa)
9. ↑ US military figures as of 2003, from [1] Tim Kane Global U.S. Troop Deployment, 1950-2003
10. ↑ 인구,가구/시도별 종교인구 구성비, Korea National Statistical Office
11. ↑ A 'God-given' president-elect Asia Times. Viitattu 21.02.2008.

muokkaa Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta South Korea Wikitravelissa (englanniksi)